Aina länsimaisen lääketieteen perustajan Hippokrateen ajoista lähtien maailmassa on ollut ihmisiä, jotka ovat halunneet tai joutuneet käsittelemään sekä parantamaan ihmisen terveyttä. Lääketieteen alkuvaiheissa tieto ja keinot olivat vähäisiä. Antiikin aikana kreikkalaisen lääkärin Galenoksen opit neljästä ruumiinnesteestä: keltaisesta sapesta, mustasta sapesta, verestä ja limasta ohjasivat lääketiedettä aina 1700-luvulle asti. Lääkärit pyrkivät palauttamaan nesteiden tasapainon rohdosten ja ruokavalioiden avulla. Keskiajalta lähtien alettiin tutkia tarkemmin ihmisruumista ruumiinavauksissa. Ihmisen anatomian oppiminen vauhditti lääketieteen tietämystä ja 1600-luvulla keksityn mikroskoopin avulla löydettiin ihmisruumiin mikroskooppiset osat: solut. Mikroskoopilla pystyttiin tutkimaan myös verenkiertoa.1700-luku oli uusi lääketieteen kehityksen käännekohta. Lääketiede siirrettiin pois puoskareilta koulutetuille lääkäreille ja kirurgeille. Tuolloin keksittiin myös ensimmäinen rokote: isorokkoa vastaan alettiin rokottaa lehmänrokkovirusta sisältävällä uutteella. Merkittäviä lääketieteellisiä saavutuksia saatiin kuitenkin odottaa 1800-luvulle asti, jolloin mikrobioteoria keksittiin. Sen avulla tartuntatautiin löydettiin parempia hoitokeinoja. Kaupunkien nopean kasvun takia kansanterveyttä varten jouduttiin keksimään tehokkaita toimenpiteitä kuten veden puhdistaminen. Laboratoriotutkimukset lisääntyivät ja bakteereja vastaan suojauduttiin antiseptisilla toimilla. Nukutus ja puudutus keksittiin 1800-luvun lopulla ja vuonna 1895 saksalainen Konrad Röntgen löysi sattumalta katodisädeputkista aiheutuvan säteilyn jolla pystyttiin valaisemaan kuvan kehon sisältä valoherkälle filmille. Näin keksittiin röntgenkuvaus, joka on elintärkeä nykyisessä sairaanhoidossa.

1900-luvun alkupuolella lääketieteen merkitys kasvaa

1900-luvun alkupuolella ravintoon alettiin kiinnittää huomiota, etenkin sen koostumukseen ja vitamiineihin. Vitamiinien merkitystä ja niiden puutostiloja tutkittiin aina 1930-luvulle asti. Perinnöllisyyttä alettiin tutkia vuosituhannen alussa ja huomattiin niiden johtuvan tiettyjen sukusolujen geenien ominaisuuksista. Tämä oli alku myös perinnöllisten sairauksien tutkimukselle. Hormonikäsite luotiin vuonna 1904. Erityisesti insuliinin eli haiman erittämän hormonin puute yhdistettiin diabetekseen. Insuliinia alettiin tuottaa teollisesti vuonna 1923 ja 1940-luvulla tehtiin yksi suurimpia lääketieteen saavutuksia eli löydettiin penisiiliini. Se mullisti sota-aikana valloillaan olevien bakteeritautien hoidon. Penisilliiniä seurasivat useat antibiootit. Antibioottien löytämisen johdosta myös tuberkuloosiin löydettiin hoitokeino omalla antibiootillaan.1950-luvulla mielisairaiden ja etenkin psykoosipotilaiden hoitoa parannettiin kun keksittiin rauhoittavia lääkeyhdistelmiä. Niiden avulla joidenkin mielisairaiden potilaiden sairaalahoidosta pystyttiin siirtymään kotihoitoon. Naisen terveyden suurimmat uhkat olivat kuitenkin edelleen raskaus ja synnytys. Syntyvyyttä kontrolloivia keinoja etsittiin jo 1900-luvun alusta asti mutta naisten hormonikierron tutkimuksen jälkeen löydettiin 1950-luvulla hormonaalinen ehkäisykeino: ehkäisypillerit. 1960-luvulla käyttöön tulivat myös kierukat ja muoviset ehkäisylaitteet. Ehkäisypillerit vapauttivat naiset synnyttämästä ja lastenhoidosta ulos työmaailmaan, joten niillä oli myös suuri vaikutus yhteiskunnalle ja naisten tasa-arvolle. Naiset saivat kontrollin ruumiistaan takaisin ja syntyvyys laski rajusti. 1960-luvulla nähtiin myös suuri feminismin aalto ympäri maailmaa.

1950-luvulta nykyaikaan – lääketiede teknistyy

Sodan jälkeen maailma alkoi hiljalleen vaurastua ja tekniikat kehittyä. Yksityiskohtaisempi solututkinta -ja tiede kehittyivät jonka seurauksena immunologiassa, bakteriologiassa ja virologiassa edistytään. Uusia hoitokeinoja ja rokotteita kehitetään jatkuvasti. Sairauksien ja vammojen seurauksina vaurioituneita elimiä alettiin siirtää ensimmäisen kerran vasta 1960-luvulla verisuonikirurgian kehittyessä. Ensimmäiseksi siirrettiin munuaisia, mutta myös maksan, sydämen ja keuhkojen siirtoja tehtiin. 1960-luvulla otettiin käyttöön puutteellisten lasisten ja metallisten siirrosten tilalle lonkkaproteesi, jossa oli nivelnuppi ja nivelkuppi. Sen avulla kehitettiin uusia nivelproteeseja korvaamaan tapaturmaisesti tai sairauksien vammautuneet nivelet ja lonkat. Proteeseja tarvittiin erityisesti yhteiskunnan vanhetessa.Tehostetun hoidon ensimmäiset muodot esiteltiin 1950-luvulla Yhdysvalloissa. Teho-osastolla käytettiin tuolloin ja edelleenkin mahdollisimman kehittyneitä ja monipuolista laitteistoa potilaan kunnon seuraamiseen ja tilanteen korjaamiseen. Teho-osastolla työskentelevät omat lääkärit ja sairaanhoitajat. Teho-osastohoidosta hyötyivät erityisesti keskosena syntyneet vauvat, joiden elinodotus parani huomattavasti keskoshoidon kehittyessä. Teknologian edistyessä uusia laitteita potilaan hoitoon ja seuraamiseen kehitettiin jatkuvasti. Röntgenlaite yhdistettiin tietokoneeseen, jolloin saatiin kehitettyä kerroskuvaus. Röntgenin rinnalle tulivat ultraäänikuvaus (1951), gammakuvaus (60-luku), magneettikuvaus (70-luvulla) ja positronikuvaus (80-luvulla). Syöpähoitoja parannettiin yhdistämällä niihin sytostaatti-, hormonivalmiste- ja sädehoitoja. Lääkehoito parani ja uusia lääkkeitä käytettiin kroonisten sairauksien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. 80-luvulla geneettisen tutkimuksen avulla huomattiin jokaisella olevan DNA:n määräämä oma ns. geneettinen sormenjälki. Tämä on ollut todella tärkeä tieto oikeuslääketieteessä ja rikosten ratkaisussa.